Nyt ei tunnu onnistuvan mikään. En ottanut yhteishaun koulupaikkaa vastaan, koska ala ei kiinnostanut ja pääsykokeissa sekä opettajat että oppilaat oli niin yltiöpositiivista että oikein oksetti. Täydennyshauissa hain uudelleen ja kävin valintakokeessa koulussa, mikä osoittautui oikeinkin mukavaksi paikaksi ja henkilökuntakin oli mukavan ilmeettömiä. Ala nyt ei taaskaan kiinnostanut, mutta samahan se mitä sitä opiskelee, jos koskaan edes valmistun, niin tuskin kovin montaa työvuotta tulen kokemaan...Niin, ja perjantainahan ne tulokset vasta tulevat, mutta keskiarvollani ja palikkamaisen helpolla pääsykokeella on vaikea olla pääsemättä ko. kouluun.

Ajoin eilen melkein kolarin. Tai minä en ajanut, vaan syrjäisellä "rallitiellä" kurvissa samaa kaistaa vastaan ajanut amispoika meinasi ajaa minun autooni. Nippa nappa poika sai väännettyä romun bimmerinsä rattia sen verran, ettei pahki ajanut.. vaikka ehkä ihan pienesti toivoin, ettei hän olisi saanut väistettyä. Jos en olisi vähintään ollut koomassa nokkakolarin jälkeen, olisimpahan saanut purkaa suuria patoutumia pieksemällä autoni ruttaajan sairaalakuntoon..ellei hänkään sitä olisi ollut kolarin seurauksena.

Tänä aamuna heräsin neljältä aamulla. En oikein tiedä miksi jo niin aikaisin.. Olin taas nukahtanut sängylle pelkkä pyyhe päällä suihkusta tultuani jämähdettyäni katsomaan Olympialaisia. Kuten arvata saattaa, aamulla herätessäni olo oli vähintäänkin kohmeinen kaikesta kylmästä ja märästä pyyhkeestä allani. Nyt on vähän sairas olo, mutta mikäs tässä sairastaessa.

Entinen luokkakaverini pisti puolen päivän aikoihin viestiä, josko lähtisin syömään "vanhalla porukalla" tänään. Mmm.. en oikein tiedä jaksanko. En jaksa tänään esittää mukavaa, joten ehkä parempi jäädä kotiin. Toisaalta olisi hyvä lähteä, mutta en sitten tiedä..

Masentava päivä.